Virtuaalinen vaellusretki Norjassa koirien kanssa!

mää osallistun ehdottomasti! <3 mulla tulis mukaan Rovi ja Ghost!

Sitä mukaa kun ehditte kirjoitella niin tarinoita voi laittaa tänne (tai tänne voi laittaa linkin päiväkirjaan)

Oho, mä olin ihan unohtanut että olin kirjoittanut tän päiväkirjan! Laitan mun tekstit tähän sekä Ghostin ja Rovin sivuille

24.05
Me lähdettiin koirien kanssa jo edellisenä iltana ajelemaan kohti Unimaan kenneliä, joka sijaitsi yli 1500 kilometrin päähän täältä Tromssosta. Automatka sujui ihan hyvin. Ei se tietenkään ole koirille kovin ihanteellista, mutta Rovi ja Ghost ottivat matkan aika rennosti. Kumpikin on luonteeltaan suht rauhallisia, joten tiesin niiden pärjäävän automatkan ajan. Pysähdyttiin useaan kertaan jaloittelemaan ja syömään.

Kun sitten iltapäivällä viimein saavuttiin määränpäähän, jännitin miten koirat tulevat keskenään toimeen. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Aluksi koirat tutustuivat ja nuuskuttelivat toisiaan, mutta pian kaikki leikkivät keskenään. Koiria oli minun kahden ja Siennan kolmen lisäksi tietysti Unimaan kennelin koirat, joista ilmeisesti kaksi tulisi mukaan. Koirien telmiessä pihalla tutustuin paremmin Siennan ja eminen kanssa. Meillä synkkasi tosi hyvin! Illalla syötiin muunmuassa täytettyjä paprikoita ja lohta. Maha täynnä oli kiva käydä pikaisissa löylyissä ennen nukkumista. Ajomatka oli ollut raskas, joten nukahdin nopeasti. Rovi ja Ghost olivat myös aika poikki matkasta ja iltaisista leikeistä muiden kanssa, joten nekin rauhoittuivat kiltisti unille.

25.05
Heräsimme kuuden aikaan kaikki. En ollut erityisemmin purkanut tavaroitani eilen, joten niitä ei tarvinnut pakata ennen lähtöä. En ajatellut vielä syödä mitään, sillä kymmenen jälkeen pitäisimme kuitenkin ruokatauon vaelluksella. Join kuitenkin kupin kahvia, harvoin itse heräsin näin aikaisin joten keho ei ollut ihan tottunut tähän. Koirat ruokin kuitenkin ja pian olikin aika lähteä.

Maisemat olivat upeat. Kotimme oli veden äärellä, joten vesiputouksen pauhaus tuntui kotoisalta. Reitti ei ollut erityisen haastava, mikä oli tietysti hyvä. Olin miettinyt vähän Ghostin mukaan ottamista. Narttu oli tarmokas mutta myös pieni. Ghost kuitenkin pysyi hyvin perässä. Vesiputouksen päällä oli hienoa. Vedestä lentävät pienet pisarat saivat molemmat koirat hämmentyneiksi. Rovi yritti napata niitä suuhunsa. Pelkäsin uroksen vahingossa tippuvan, joten pyysin sen kauemmaksi putouksesta. Pysähdyimme syömään eväitä. Koirat eivät erityisesti tarvinneet ruokaa kun olivat vasta syöneet, mutta ne kyllä kerjäsivät vierestä. Kun ruokaa ei tippunut, ne kyllästyivät ja menivät leikkimään keskenään. Emme puhuneet paljoa, vesiputouksen kuohu peitti alleen puheen, ja jatkuva huutaminen olisi ollut raskasta.

Pian lähdimme jatkamaan matkaamme. Oli upeaa katsoa luonnon heräävän. Vaikka edelleen oltiin pohjoisessa, huomasi kyllä kuinka paljon lähempänä kesä oli verrattuna kotiimme Tromssoon. Luonto vaikutti paljon vihreämmältä ja eläväisemmältä. Koiratkin huomasivat linnut jotka olivat jo osa palanneet kesäksi etelästä.

Iltapäivällä oli taas aika pysähtyä syömään. Tällä kertaa annoin koirienkin maistaa vähän omia eväitäni. Olin pakannut niillekkin mukaan herkkuja, joita ne saivat. Ruokailun jälkeen oli taas kiipeämistä edessä. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä maisemat olisivat varmasti upeat. Ja niin ne olivatkin. Levättyämme hetken lähdimme laskeutumaan alas laaksoon. Leirintäpaikkamme oli loistava. Siinä oli pieni vesistö vieressä, jossa me sekä koirat pääsimme virkistäytymään. Ghost ei erityisesti innostunut kylmästä vedestä, mutta Rovi oli oikea vesipeto. Uros oli kuin kala vedessä. Sitä sai aika kovaa houkutella illemmalla syömään ja nukkumaan.

26.05
Olen vähän huono nukkumaan luonnossa. Vaikka nukuimme teltassa, kesti hetki ennen kuin sain unen päästä kiinni. Heräilin myös yöllä muutaman kerran, mutta nukuin silti kohtuullisen hyvin. Aamulla oli ihana herätä lintujen viserryksiin. Koirat olivat onnellisia päästessään heti aamusta ulos. Rovi tietysti ryntäsi takaisin veteen ja nyt myös Ghost uskalsi käväistä uittamassa tassunsa. Aamiaisen jälkeen oli aika jatkaa matkaa. Tänään matka olisi helpompi kuin eilen, ei tarvinnut nousta vesiputouksien tai muidenkaan päälle. En usko että olisin oikeastaan edes jaksanut, eilinen vaellus tuntui edelleen jaloissa.

Matka sujui kivasti. Rovi ja Ghost jaksoivat tänäänkin tutkia luontoa ja ympäristöä, vaikka niistäkin huomasi että eilinen oli vienyt paljon mehuja. Kaikki kuitenkin jaksoivat reippaasti koko matkan takaisin eiliselle vesiputoukselle. Oli huikeaa nähdä sama vesiputous eri suunnasta, nyt olimme sen alapuolella. Tuntui mahdottomalta, että eilen olimme olleet tuolla ylhäällä. Myös täällä alhaalla vesi oli kylmää, joka oli odotettavissa. Vesipeto Rovi ei kaihtanut kylmää vettä tälläkään kertaa. Ghost oli kai saanut aamuisesta jo tarpeekseen ja se haukkui minua kun kävin Rovin kanssa pulahtamassa. Yritin houkutella sitä veteen mukaan, mutta narttu ei suostunut.

Tämän jälkeen matkasimme takaisin kennelin tiluksille. Sauna laitettiin lämpimäksi ja sen jälkeen syötiin. Ruoka ei ehkä ikinä ollut maistunut niin hyvältä. Ilta ei ehtinyt edes kovin pitkälle, kun päätin jo käydä nukkumaan. Vaellus oli ollut ihana mutta myös rankka. Huomenna edessä olisi taas pitkä ajomatka kotiin, joten halusin saada sitä ennen hyvät unet.

27.05
Seuraavana aamuna olo oli oikein virkistynyt. Olin nukkunut yli 10 tuntia, joka ei ollutkaan ihme. Halusin kuitenkin lähteä mahdollisimman nopeasti matkaamaan kotiin, jotta joskus pääsisimme perille. Aamupalan jälkeen juttelimme vielä hetken ja sitten aloin jo pakata tavaroita autoon. Hyvästelin eminen sekä Siennan, ja koirat hyvästelivät toisensa. Hyppäsin Ghostin ja Rovin kanssa autoon ja lähdimme kaasuttelemaan kotia kohti.